back home

lounas Ugandalaisittain

Trevor, tuo hullu levoton suloisuus

Taalla sita tallustellaan hymyillen onnellisina. Ei oltais voitu toivoa parempaa vastaanottoa kun 15 tuttua kasvoa juoksi ihmisten valista kimppuun. Charles, Hanna ja kaikki orpokodilla viela asustavat lapset oli saapunut kahdella autolla meita vastaan. Sydan tipahti liikutuksesta. Ennen kun kyettiin taas hengittaan meidat laukut oli jo matkalla autoon ja lapsia vilisi selassa, kasissa, jaloissa.. Vuosi vaihtui automatkalla Kampalaan  ja karjuttiin auton kattoikkunassa seisten hyvaa uutta vuotta kansalle koko matka siita eteenpain. :D Kunnon hessuilua, mutta selvittiin ilman pidatyksia!
      Eletaan nyt taytta orpokodin arkea. Tiistaina Aino heras aamulla, kietoutui pyyhkeeseen mennakseen pesulle. Kysasin et katoitko onko siella vetta. Tasta lahti 1,5tunnin vedenhakureissu Josephin kanssa kun 50 muutakin toivoi sita jostakin loytavansa. Lopulta mentiin taloon josta sita sai maksua vastaan. Kaveltiin Ainon kanssa takas kotiin hakeen rahaa ja lopulta saatiin kanisterimme tayteen ja paastiin hyvin saasteliaalle pesulle. Eilen pesin tiskit, pyykattiin lasten opastuksella ja haettiin ison lauman voimin vetta. Pieni 3v Travorimme satutti katensa, joten matka taittui sit Travor reppuselassa ja kanisterit kasissa. Huh kun olis afrikkalaisen naisen voimat. Asutaan nyt toistaseks orpokodilla pienessa 6 neliometrin kokosessa huoneessa. Eilen kaytiin kuitenkin iihanan Remmyn kanssa katsoon huonetta Rainbow-talosta missa se ite asuu ja saadaan nyt varmaan sielta huone jopa alle 50e kuussa / 2ihmista. Kay ! Se on Nsambyassa ihan Sharing hallin ja keskustan lahella. Jee !
       Yllatettiin Jennifer sunnuntaina kotivisiitilla, tytto juoksi keittioon ja ovien taakse kiljuen ennen kun lopulta vastaanotti onnelliset halaukset, ah. Vietiin Jennifer salsailtaan ja tanssittiin kolme tuntia taysin tehoin. Sielta lahettiin viel Nansanaan juhliin Hannan vikoja hetkia taalla ja lopulta ilta paatty toiselle puolelle kaupunkia parveke/kreisibailaukseen, jo vain KYLLA. Ja Hannaa tullaan kaipaamaan!
        Maanantaina oli vakava tapaaminen orpokodilla kun kaksi valtion hessua tuli valittaan turhista asioista, vaatiin maalausta, kodinhoitajaa, sosiaalityontekijaa ja extra kotia Charlesille `kuten johtaja sen ansaitsee`. Hermot meni monta kertaa ja vetaydyin tapaamisen jalkeen huoneeseen rauhottuun itkukohtaukselta, kylmia tyyppeja. Infotaan orpokodin tilanteesta, erityisesti kummeja, pian! Mutta koulu jatkaa toimintaansa samaan malliin ja paljon edistysta tapahtunut!
         SHARING HALL. SHARING. BPU. LOVE. Maanantaina oli myos eka sharing hall pitkaan aikaan. Kun tultiin mestoille kaikilla kesti hetki ennen kun havahduttiin etta awawwawawawawwawaaaaaaaa ollaan taalla ne on taalla ollaan yhdessa taas wuuuuuhuuu ! En voi enka osaa sanoin kuvata tunnetta mika herasi silla hetkella, mutta se taytti meidat kaikki ilolla. Hetki jossa oli kaikki mita tarvitsee voidakseen hyvin. Eilen oli jo toinen Sharing hall, korealainen bboy Sebastian on pitanyt meille nyt toprocking kokonaisuuden ja parin kanssa tehtavia venytyksia. Eilen treenattiin air freezea. Sharing hallilta kaveltiin teatterille katsoon Jeromin rap battlee, ah on hyva olla taalla naiden ihmisten kanssa, kotona. Uganda on rakkaampi meille nyt kuin koskaan.

-HIPPI

Hessuilua hessuilun jälkeenkin.

Joo-o. Ei mee kaikki ihan aina niinku piti. Olis voinut aloittaa pakkaamisen ajoissa. Olis voinut aloittaa kämpän siivomisen ajoissa. Olis voinut aloittaa pyykinpesun ajoissa. Olis voinut aloittaa Hip Hop for Societya varten tehtävän koreografian suunnittelun ajoissa. Olis voinut käydä ostamassa tarpeellisia asioita ajoissa.
Vaan ei, ei... ei. Ei pystynyt ja nyt kärsii sit taas koko ruumis pikkuvarpaita myöten. Tänään oli se päivä jolloin päätettiin sit hoitaa käytännössä kerralla kaikki yllämainittu ja siinä samalla hyvästellä ystäväisemme Vanessa. Tehokas päivä mutta ei kauhean hyvä. Hessu ymmärsi todella miksi nimensä on hessu. Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa kaapivansa mokkapalataikinaa LEIVINPAPERISTA TAKAISIN KULHOON voin puuttumisen johdosta, alkaa väkisinkin pohtimaan sitä kaiken tarkoitusta. Tiedä sitten oliko keittiön tyhjistä viinipulloista pölyä pyyhkivän hipin tekeminen sen tehokkaampaa, hyödyllisestä puhumattakaan.

Mutta joka tapauksessa, kaikki tämän itku, nauru ja salapoliisitoiminta osoittautui loppujen lopuksi (kello 01.39) palkitsevaksi, kun KAIKKI pyykki on lopulta pesty, kookoksiset mokkapalat ja juustokakku odottelee huomisia napostelijoitaan ja TITTIDIDIIDIDII se odottamattomin tapahtui eli jopa koreografiamme biisit saatiin valittua, sickness, if you know us and the process huh.

Nyt on väsy. Huomenna pitäis suunnata kello kahdeksaksi kohti Nääshallin Budo ykköstä toivottavasti luovalla mielellä, saa nähdä. Edessä on myös molempien VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ piiiiitkiin aikoihin, mattopesut ja itkuparkukakarat siivouksen kera saavat väistyä, tanssiprojektit, orpokodin lapsoset ja Blueskyn oppilaat saavat pian kaiken huomiomme. Hiiohoi, jääköön Suomi taakse ja tuokoon uusi vuosi mukanaan huiseja seikkailuja ja onnen hetkiä.

Huomenna vielä kun saisi pakkaukset viimeisteltyä (lue: aloitettua) ja rakkahat ystäväiset hyvästeltyä hetkiseksi niin saisi ehkä henkisenkin ymmärryksen lähemmäksi sitä tosiasiaa et kohtahan ollaan jo Ugandassa. Tai ehkä pitää vaan odottaa sitä lentokoneessa istuskelua tai jopa Entebbeen saapumista ennen kuin niin käy.

                                          Loppuun vielä ratkiriemukas kuva Hessusta leipomassa

 

Ja tanssibiisimme musiikeiksi valikoituneet yllärit, jälkimmäinen ei ainakaan välttisti hehku hoppibreikkikoreografia fiilistä mut haasteet on kivoja ja sielu tärkein. Plus luotto miksaajaan on kova hehahaha.

 

 

HYVÄÄ YÖTÄ!! <3