Kun hipistäkin tuli hessu

lentokoneessa oijoijoii

TU GENDE!

Täällä sitä istutaan, Helsinki-Vantaalla, pian oltu hereillä 24 tuntia ja ne on todella ollut ainkin hessun elämän tehokkaimmat. Päivään kuului pilatesta, aamukävelyä, viimeiset hyvästelyt, pakkaamista, pankkiasiointia, apteekkiasiointia, mikki-paidan metsästystä(tuloksetta :(), siivoamista, superherkkulounasta Grillissä, check-in säätöö, salsailtaa <3 ja lopulta autokruisailu tänne lentokentälle. Huhhuh, kumpa väsymystä ei olisi olemassa niin sais joka päivä yhtä paljon aikaseks. Olo on onnellinen ja sekava, ennen kaikkea epätodellinen. Sellasta hessuilua ollut kaikin tavoin tää vika viikko ja etenkin viimeinen vuorokausi, että ajatuskin edessäolevasta mielenrauhasta, niin kauan kaivatusta jälleentapaamisesta ja energian superlatauksesta lämmittää sydäntä. On pakko kertoo pari superhessuilun kuningashetkeä. Torstaina hippi monisteli kirjastossa passi&kortti kopioita. Hommansa hoidettuaan poistui koneelle ja sai useita puhelinsoittoja. Lopulta niitä seurasi kuulutus: Niina Lisma Niina Lisma ota yhteyttä vahtimestariin. Kopiokoneeseen jäänyt omaisuus löytyi neuvonnasta. Eilen hippi etsi hessun piilottamaa matkapäiväkirjaansa ja hessu totesi lopulta: mä ja maria taidettiin heittää se lehtiroskikseen. Lento lähtee, tarina jatkuu..... Ja vielä jättikiitokset ihanuusystäville eilisestä, ja äitille ja isälle tästä päivästä, oli parasta <3 <3 Kuvia tulossaaaaaaaaaa!

Hessuilua hessuilun jälkeenkin.

Joo-o. Ei mee kaikki ihan aina niinku piti. Olis voinut aloittaa pakkaamisen ajoissa. Olis voinut aloittaa kämpän siivomisen ajoissa. Olis voinut aloittaa pyykinpesun ajoissa. Olis voinut aloittaa Hip Hop for Societya varten tehtävän koreografian suunnittelun ajoissa. Olis voinut käydä ostamassa tarpeellisia asioita ajoissa.
Vaan ei, ei... ei. Ei pystynyt ja nyt kärsii sit taas koko ruumis pikkuvarpaita myöten. Tänään oli se päivä jolloin päätettiin sit hoitaa käytännössä kerralla kaikki yllämainittu ja siinä samalla hyvästellä ystäväisemme Vanessa. Tehokas päivä mutta ei kauhean hyvä. Hessu ymmärsi todella miksi nimensä on hessu. Viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa kaapivansa mokkapalataikinaa LEIVINPAPERISTA TAKAISIN KULHOON voin puuttumisen johdosta, alkaa väkisinkin pohtimaan sitä kaiken tarkoitusta. Tiedä sitten oliko keittiön tyhjistä viinipulloista pölyä pyyhkivän hipin tekeminen sen tehokkaampaa, hyödyllisestä puhumattakaan.

Mutta joka tapauksessa, kaikki tämän itku, nauru ja salapoliisitoiminta osoittautui loppujen lopuksi (kello 01.39) palkitsevaksi, kun KAIKKI pyykki on lopulta pesty, kookoksiset mokkapalat ja juustokakku odottelee huomisia napostelijoitaan ja TITTIDIDIIDIDII se odottamattomin tapahtui eli jopa koreografiamme biisit saatiin valittua, sickness, if you know us and the process huh.

Nyt on väsy. Huomenna pitäis suunnata kello kahdeksaksi kohti Nääshallin Budo ykköstä toivottavasti luovalla mielellä, saa nähdä. Edessä on myös molempien VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ piiiiitkiin aikoihin, mattopesut ja itkuparkukakarat siivouksen kera saavat väistyä, tanssiprojektit, orpokodin lapsoset ja Blueskyn oppilaat saavat pian kaiken huomiomme. Hiiohoi, jääköön Suomi taakse ja tuokoon uusi vuosi mukanaan huiseja seikkailuja ja onnen hetkiä.

Huomenna vielä kun saisi pakkaukset viimeisteltyä (lue: aloitettua) ja rakkahat ystäväiset hyvästeltyä hetkiseksi niin saisi ehkä henkisenkin ymmärryksen lähemmäksi sitä tosiasiaa et kohtahan ollaan jo Ugandassa. Tai ehkä pitää vaan odottaa sitä lentokoneessa istuskelua tai jopa Entebbeen saapumista ennen kuin niin käy.

                                          Loppuun vielä ratkiriemukas kuva Hessusta leipomassa

 

Ja tanssibiisimme musiikeiksi valikoituneet yllärit, jälkimmäinen ei ainakaan välttisti hehku hoppibreikkikoreografia fiilistä mut haasteet on kivoja ja sielu tärkein. Plus luotto miksaajaan on kova hehahaha.

 

 

HYVÄÄ YÖTÄ!! <3

Kalkkuna vetistelee iltapäivällä

Sattuipa kerran että VESISADETTA. Tämä päivä loppui punaviinin virtaamiseen. Niinan elämä tuntuu hessumaisesta siskostaan varsin mehukkaalta.Viinittä. Kenny-tossut joissa maha avoinna makaa pyhä jalka. Matka taittuu viiden päivän kuluttua mukavasti haalareissa maalareissa joita emme saaneetkaan. Uganda häämöttää Unelmissamme. Kampalan todellisuudessa rinnakkaisessa tallustaa pian superfoodin hipittäjä lipittäjä ja rationalisti HESSU. Tämän tarinan opetus oli: Ennakkoasennoituminen puree Kennyä kaulaan huomenna. Illalla.

Leikkiminen on hauskaa ainakin jouluaattona, tai siis joulupäivänä, tai siis tapsanpäivänä. Oho hups, leikittiin joka päivä. Kukin lomailee tyylillään ja meidän joulu oli IHANA vaikka ei suruton, kiitos kaikille sen mahdollistaneille läheisille <3 Matkakuume nousee ja sen mukana viinin lipitys, onneks hessu hoitaa sen puolen hipinkin puolesta. Pakkauksia on nurkissa ja jääkaappi sulaa torstaina. Koko viikko tanssitaan viimeisiä humppia ennen kuin se vaihtuu lambadaan. Ollaan ihmisiksi. Tai ainakin ihmisiä. Mahdollisesti kuitenkin virtahepoja. Maassa maan tavalla.

Tähän vielä kuvamateriaalia viinin ja suklaan täyttämästä joulupäivän illasta musiikkifilistelyineen ja pakkauksineen. Sekä esittelyjä kaipaamattomasta Olli Budro Spugeli Mestari-Tikku Tiikkaisesta, joka kävi kylässä ja varmisti samalla että kun ikävä iskee Ugandassa, löytyy kännykästä reilusti materiaalia sitä helpottamaan. Kiitos.

Joulupukki piti huolen että kaikki mahdollinen löytyy, myös UUS OBJEKTIIVI omnomnomm <3



The dude who in his own words "appears on yo crib everyday"



PS. Kyllä me jossain vaiheessa postataan tänne oikeistakin asioista. Tää tuleen oleen ihan vakavasti otettava blogi. Toivottavasti.

Hyvät Joulut vielä kaikki rakkahat!

- HESSU JA HIPPI

kahdentoista päivän kuumotus

Tältä näytetään kahden viikon päästä lauantaina.

Moi.

 Mä oon Aino. Toi oikeenpuoleinen. Tanssivista Lismoista se nuorempi. Ja mä lähden Ugandaan (taas).

Mun superihana sisko on Niina, toi vasemmanpuoleinen. Ja sen ekskursio Ugandaan reilu vuosi sitten on syy siihen miks mä nyt lähden Ugandaan sen kanssa. Kone nousee ilmaan 31.12.2011 klo 08.05. Uudenvuoden kunniaks päätettiin lähtee hittoon täältä loskasta. Suomi on ihan rakastettava, mut välillä pitäää poistua ulkomaille muistaakseen sen. Ja tämä tulee ihmiseltä joka tän vuoden sisään on reissannut Ugandaan, Englantiin, Tanskaan, Sloveniaan, Kroatiaan, Saksaan ja Puolaan. Joskus on pakko päästä pois. (:

Tää Blogi kaikessa yksinkertaismonimutkaisuudessaan kertoo meidän, hipin ja hessun, tanssivien lismojen matkasta päiväntasaajalle missiona levittää tietoutta, saada tietoutta, tanssia niin paljon kun jaloista irti lähtee, tavata rakkaita ihmisiä, levittää iloa, vastaanottaa iloa, ja ennenkaikkea

ELÄÄ, KOKEA JA TUNTEA.

                                   Täs tänpäiväsiä lähtöfiilareita rinkan testipakkauksen merkeissä

                           Ja joulun ja lumettomuuden kunniaks kuva Niinasta ja joulupukista.

Onnistuinpas tekeen tästä blogimerkinnästä mahdollisimman epäjohdonmukaisen, ehkä parempi onni ensi kerralla. Nyt eilistä keskiyön juustokakkua muruEmman ja Ninnuskan kanssa.

STAY TUNED, more will follow.

PS. KAKSTOISTA PÄIVÄÄÄÄ!!!!!

                                                             Banaanipyörä here I come.


- Hessu