16 paivaa, 1000 tarinaa

 Tapahtumarikas on ehka paras sana kuvaamaan tamanhetkista oleskeluamme. Kahteen viikkoon on  mahtunut niin paljon erilaisia juttuja ja aivan kuten viime kerrallakin: Kaikki on tuntunut  niin vahvasti JOLTAIN, etta ihan hirvittaa valilla. Vajaa kaksi viikkoa sitten, lauantaina erittain rakkaan ystavamme, Fahadhin aiti kuoli (tarykalvon puhkeaminen oli syy !!?!??!!) aika arvaamatta, vaikka pitkaan olikin sairastanut. Postaamme vain tasta aiheesta oman blogimerkinnan, silla koko seremonia ja paikallinen etiketti/tapakulttuuri kuoleman sattuessa on niin valtavasti erilainen siita mihin suomalaisina olimme tottuneet. Jos nyt lyhyesti pitaa kuvailla, niin paikalla oli koko viikonlopun aikana luultavasti toista, ellei jopa kolmatta sataa ihmista osoittamassa tukeaan ja menetyksen karsinyt perhe ei kahden vuorokauden aikana ollut hetkeakaan yksin. Itkulta ei todellakaan valtytty, mutta se mika oli aarettoman koskettavaa huomata, oli mukaan mahtunut ilo, onnellisuus ja tyytyvaisyys siita mita meilla nyt on, kiitollisuus muiden tuesta ja tiiviista yhteisosta. Itse vietin lauantai-sunnuntai-yon kuunvalossa jutellen tuntikausia parhaan ystavani kanssa kaikesta maan ja taivaan valilla. Ennen sita yritin loytaa oikean tavan tukea olkapaallani nyyhkyttavaa Fahadhia ja yon jalkeen tsemppasin itseani niin henkisesti kuin fyysisesti kestamaan itse hautaamisprosessin Fahadhin aidin kotikylassa. Niinan kokemukset olivat viela intensiivisempia, niista lisaa myohemmin. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli elamani jostain selittamattomasta syysta merkittavin ja myos raskain tapahtuma, vaikka en edes vainajaa ollut ikina tavannut. BPUn laheisyys ja tiiviys oli koko viikonlopun aivan toisissa ulottuvuuksista. Kiitos kaikille mukanaolleille siita.

Suomi tuutoringia

Fahadhin aidin hautajaiset

Noh, viikonlopusta selvittiin ja uskomaton Fahadhi halusi vielapa jatkaa Breaking Free-treeneja. Breaking Free oli HUIKEAMEGALOMAANINEN break-nykytanssi-hiphop-teatteriteos jota tuli tyostamaan jengia Saksasta ja Ranskasta. Koreografiasta vastasi Sebastian Youngung ja DJ/saveltaja oli DJ Simbaad. Mukana oli yhdeksan Ugandalaista tanssijaa, joista kahdeksan BPUn jasenia ja tulos...... hakellyttava. Esityksia oli kaksi, viime viikon perjantaina ja lauantaina, tanssivat lismat olivat katsomassa molemmat ja kokemassa suuria onnen, ylpeyden, ilon, surun ja mullistuksen tunteita molemmissa naytoksissa. Extracreditit on pakko antaa Fahadhille, mielettomasta sisaisesta voimasta, kuten myos muille mukana olleille tanssiteatterin noviiseille, joista ei lavakarismaa, heittaytymista ja voimaa ihaillessa olisi ikina uskonut, etta kyseinen taiteenlaji olisi heille oudompi juttu. Lauantain naytoksen jalkeen onni leijaili ilmassa piiiiitkaan esityksen jalkeenkin ja afterpartyt vietettiin perus bpun tyylilla ruokamestassa limua litkien. Rakkaus <3 haha.

Breaking Fre afterparty

Sunnuntaina suunnattiin Ninnun kans Breaking Free Jengin vanavedessa uima-altaalle, jonka kuviteltiin olevan biitsi ja ilmainen sellainen mutta ehei. Saavuimme muzunguparatiisiin, kyseessa oli tosiaan uima-allas alue, ruoka oli helvetin kallista (ei syoty mitaan koko paivana :p) Ugandan hintoihin tottuneena ja uiminen maksoi sisaanpaasyineen 10 000 shillinkia. okei, se on vaan reilu kolme euroo mut periaatteesta v*tutti, joten Hessu paatti jattaa uimiset vaan Hipille. Hessu oli muutenkin oudolla tuulella, mutta oli se silti ihana seurata tanssijoiden rentoutumista piiiiiiiiiitkan ja raskaan treenirupeaman jalkeen ja hengailla Sebastianin ja Simbaadin kanssa ennen heidan lahtoa.

Kaiken kaikkiaan, meno on ollut kiireista ja melkoista mutta ah niin ihanaa. Vaikka suunnitelma oli taysin painvastainen, on ollut IHANA unohtaa terveyssuositukset, lepopaivat, palautumiset, kylmageelit, paivarutiinit, lounasajat ja muut normit ja ANTAA VAAN MENNA. Olla ja nauttia. Jalkakipu on hessulla aivan historiaa, selka on oireillut hyvin vahan ja silloinkin taysin ymmarrettavasta syysta. Kaverit on syyttanyt meita liiasta syomisesta (hahahahah ollaan koitettu selittaa suomalaista terveysohjeistusta johon vielakin uskomme vaikkei sen mukaan eletakaan, ja kukaan ei oo oikein tajunnu sita viis kertaa paivassa pienia aterioita meininkia) ne kun ite syo kerran tai kaks paivassa, lukuunottamatta tabu flon jatkia joiden lihasten massiivisuus vaatiikin jo melkoista proteiinitankkausta huhhuh. Vahitellen ollaan sen kummemmin miettimatta huomattu kuinka paljon vahemman ja epasaannollisemmin ja taytyy myontaa, epaterveellisemmin taalla syodaan, mutta silti, olo on vaan oikeasti parempi. Ja tuore ananas. Se on NIIIN HYVAA. Treeneja on nytkin joka paiva, useasti viela parit kolmet paivassa mutta kroppa toimii ongelmitta paivasta toiseen. Lampo. Lampo. Lampo. Suomen ilmastoa ei ole TIPPAAKAAN ikava.

Kaiken kaikkiaan 16 paivan aikana ollaan keratty ainekset tuhanteen tarinaan ja kotiinpaluusta on tullut ruma kirosana. Niin ihanaa kun onkin niita tiettyja ihania rakkaita ihmisia kotipuolessa nahda, Ugandalaisesta perheesta on tullut aivan yhta rakas kuin Suomen ystavapiirista. VOI MIKSI MIKSI ei vois vaan olla jotain paratiisisaarta jossain keskella atlanttia mihin vois koota kaikki rakkaat ihmiset jokaisesta maasta missa niita onkin ja synnyttaa oma yhteiskunta ja ne kaikki ihmiset haluais olla just siella ja just niiden ihmisten kanssa joiden kanssa makin haluan. Emma, ruvetaaks oikeesti jalostaan tata kauan kypsynytta ideaa.. :p Hippi oli taalla viimeks sen puol vuotta ja kiintyi ihmisiin jo sillon, nyt se vaan pahenee, toki, mutta Hessu oli ihan tays hessu tullessaan tanne uudestaan, odottaen etta ne pari kolme ihmista on mahdotonta jattaa taas taakse mut that's it. Noh, hessu oli helvetin tyhma.

Hymypoika ja smurffi

Siteet on nyt niin vahvat ja tarkeat etta voin suorastaan pahoin kuvitellessani lahtopaivaa. Itselleni rakkain ihminen talla mantereella, Oscar heratti mua viela enemman muistuttaessaan tassa jonkun aikaa sitten etta kun Ninnun kans lahdetaan, ei ole kyse vaan meista ja meidan ikavasta, myos meidan ystavat taalla jaa kaipaan meita. Se ajatus, etta aiheuttaa muille, itselleen rakkaille ihmisille surua, tuntuu musertavalta. Ja samoin tiedan etta suomenmaalla aippa ja iska kaipailee hirveasti maailmanmatkaajiaan :( Kaiken lisaks meille on ton hipin kans syntynyt pakkomielle kahteen ihanuusjabaan, Smurffiin ja hymypoikaan, toisin sanoen Fahadhiin ja Ericiin, joiden positiivinen energia pitaisi kaikkien kokea. Huoh.

Allekirjoittanut ei odottanut tallaista. Uusia taas kerran uskomattomia ihmisia, joihin ei viimeksi ollut aikaa tutustua. Toki tiesin, etta nyt on aikaa tutustua laajempaan ihmismaaraan, mut tyhmana en tajunnut et sen myota kiintyy niihin ihmisiin myos.. Taalla on perhe, missa on BPU, siella on perhe. Paska hygieenia, liikakuumuus aina valilla, yksipuolinen ruoka, nyrkkipyykki, sahkokatkokset, veden puute... Mita sitten? On sita pahemmistakin asioista selvitty. Ja toisin kuin luulis, noi asiat ei edes hidasta menoa. Tasta paastaankin viela viimeiseen aiheeseen, kyseessa on suuri arvoitus, jota ollaan ninnun kans pohdittu:

Kuinka on mahdollista, etta vaikka treeneihin menee huisi maara aikaa paivassa, matkustamiseen meni ekalla viikolla myos, African time on aina lasna (HIIIDAAAASTAAAAA), pyykit pitaa pesta kasin, vetta hakee kilometrien paasta ja tyota riittaa,

Aikaa tuntuu aina olevan tarpeeksi. Jotenkin ehtii nahda ystavia, lukea, rentoutua, syoda, ajatella, nauttia elamasta.... Rutiinittomuus tuntuu olevan salainen ase ajan puutteen paihittamiseksi.. hmmm..

Tai sit se on vaan se television poissaolo.

Parjailkaahan siel kylmas pohjolassa, olette rakkaita MUISKUJA JA HALEJA!!

-HESSU