MU UPPER!

 Viikko kaksi ei paljon rauhoittunut edeltäjästään. Tuntuu että aina kun tänne tulee, ensimmäinen 50 prosenttia reissusta kuluu ihanan hitaasti, aikaa on vaikka mihin ja päiviä edessä niin paljon ettei tarvii ressata että ehtii kaiken tekeen. Sit jossain vaiheessa todellisuus iskee vasten kasvoja ja sitä huomaa pyörivänsä ympyrää stressaten ajanpuutteesta, kunnes havahtuu ennemmin tai myöhemmin siihen että on Ugandassa, ja stressaaminen ei vaan määräänsä enempää onnistu.

Tosiaan, toinen viikko lähti käyntiin Ainon eli hessun pienillä hermopuuskilla, kun tuli havahduttua siihen todellisuuteen että yksi jos toinenkin asia joka olisi pitänyt syksyllä alkavaa toista yliopistovuotta varten (JEAH MEIKÄ PÄÄSI EKASTA VUODESTA LÄPI JAU!) hoitaa ennen Ugandaan lähtöä. Muutama päivä meni stressatessa Ugandan supernova-nettiyhteyksien ja hitaan postipalvelun ansiosta mutta lopulta tuli nekin hommat hoidettua. Välillä hirvittää se kuinka paljon on alkanut vaan aatteleen että kaikella on tapana järjestyä. Mutta kun vähän tuntuu että se olis oikeesti se keissi.
 

Bboy stance Tayen kanssa

Kaiken stressin keskellä tanssiaskeleita tuli yhä otettua ja toinen viikonloppu kului täysin JALI-festivaalin ja sen kautta hip hop kulttuurin merkeissä. Tapahtuma oli brittinuorten järjestämä, vaikutti siltä et juuri yliopistosta valmistunutta porukkaa, joilla oli vielä jonkun verran hiomista tapakulttuurissa ja syvällisemmässä tutkimustyössä. Alkuun ne ilmestyi meidän treeneihin vaan kaupatakseen lippuja BPUlle alennuksella, ja lopulta (osallistumatta edes treeneihin )nähtyään kuinka voimakkaasta organisaatiosta on kyse, päätyivät pyytämään 15 BPUn jäsentä opettamaan muutaman päivän varoitusajalla, tarjoten hyvin vähän tukea/palkkiota osallistuville, ööh. Perjantaina kyseessä oli vaan iltatapahtuma jossa oli läsnä paikallisia räppäreitä ja beatboxaajia, meidän muutama kaverikin pyörähti mikin takana, ja veti kyllä hyvää settiä, itkua ja harmia aiheutti vaan sysipaska PA -järjestelmä. Olis voinut ehkä sitäkin hieman tarkastella tapahtumajärjestäjät etukäteen, kyseessä kun kuitenkin oli tapahtuma jossa musiikki oli aikalailla se pääasia. Lauantaina oli sit niiden workshoppien aika, joita BPUn jäseniä pyydettiin pitään. Noh, ei sit ollutkaan sellaista jengiä paikalla jota olis workshopit kiinnostanut niin lopulta esiinnyttiin kahdesti. Hauskaa sekin oli, todennäköisesti jopa hauskempaa. Vietettiin lopulta lauantaina tyylikkäät 12 tuntia MishMashissa (tapahtumapaikka) kun aikataulu oli myöhässä ja jäätiin viel sinne esityksen jälkeen chillaan joidenkin kavereiden kanssa, katteleen muita esityksiä, kuten jäätävää runonlausuntaa ja illan myöhäisempinä tunteina jopa nyrkkeilymatsia haha. Illan kruunas kunnon kuvaussessiot ja pöytäfutis- turnaus random sekasakki-porukalla. Odottamattoman hauska ilta kaikin puolin. 

rappers, beatboxers and breakdancers

 Videoo meidan rakkaiden Sound Paint jabien ja parin muun paikallisen sanataiturin setista Mish Mashissa perjantaina. Sound Paint loytyy Facebookista, kannattaa tsekkaa, aikas tyyyyylikasta kamaa!

Sunnuntai meni chillatessa ja koomatessa, kunnes ovelle ilmestyi sovitusti vieraita ruoan toivossa. Oltiin tietenkin menty sopiin et kokkaillaan frendeille, ei vaan muistettu/tajuttu että ne tulis jo kahden maissa. Siitä sit äkkirytäkällä markettiin ostaan lihapulla-aineksia ja kokkaus suju paremmin kuin ensimmäinen versio täällä reilu viikko sitten. Porukkaa tuli lopulta enemmänkin ja ruokailua säesti ensin Felixin onnenhuokaisut ja myöhemmin saman heebon beatboxaus. Sen kanssa on kyllä parasta hiljaistenkin hetkien tullen, ja ihan kadulla kävellessä: aina on oma boomboxi mukana :p Alkuun ajatus salsaillasta ei pahemmin kiehtonut mutta sinne päädyttiin lopulta kuitenkin, ja hyvä niin. On niitäkin veikkosia aina niin mukava nähdä ja sieltä löytyy monta oivaa tanssittajaa joiden kanssa tanssiessa niin jalat kuin mielikin heittelee kuperkeikkaa.

Niinan tyomesta ens viikolle

Aloe Veraaa suoraan puusta

Tällä viikolla oli tarkoitus suorittaa kaikki ns. velvollisuudet, joidenkin lasten kouluilla vierailut ja Ninnun luokkakaverin tuliaisten toimitus mutta toistaiseksi meno on ollut vähän turhan vetelää. Alkuviikon päivät alotettiin uskomattoman kehittävillä Shafikin nykytanssitunneilla mutta loppupäivät meni aina BPUn parissa. Ups. Tiistaina moikkailtiin ja Aino vihdoin tutustu Ugandan omaan suomalaiseen Derrickiin, jonka alkoholikäyttäytyminen vie pois pahemmankin koti-ikävän. :p Keskiviikon huono olotila ehdittiin jo tuomitseen krapulaksi kunnes päivän kuluessa se osoittautui ihan kunnon vatsaflunssaksi tai ruokamyrkytykseksi tai seuraukseksi kolera-veden juomisesta, mene ja tiedä, mutta krapula oli siitä kaukana. Seitsemän tunnin oksentelun jälkeen olo alkoi helpottaa mutta koettelemukset sen kuin jatkuivat sillä toiselta siskolta varastettiin treeneissä laukku täynnä vaatteita, kenkiä sekä arvotavaraa kuten kamera ja kännykkä (nojoo ei niin arvotavara se kännykkä).  Onneks vakuutus pelaa ja tänään jo ilmoitus että saa yli 400 euroo hyvitystä, maailmassa taas rauha.

Huhhuh päivät vähenee mutta hyvä fiilis lisääntyy, seuraavaan viikkoon mahtuu mm. konfliktinratkaisu-tapahtumaa, kotibileitä ja lisää treeniä.

Videoita yhdesta jos toisestakin tapahtumasta on luvassa sina paivana kun internet taas toimii ilman vatsanvaanteita ja ahdistuskohtauksia.

My mind has set free, this is where I want to be.